Näin lukiolaisena sitä on oppinut vihdoin arvostamaan oikeasti niitä pieniä asioita. Niitä hetkiä kun saa rauhassa istua kynttilänvalossa, syödä ihana aamiainen, herätä huomenien toivotuksiin tai tuntea itsensä tärkeäksi siinä parhaimmassa seurassa. Pitkien koulupäivien jälkeen se on melkein mahdotonta jaksaa seuraavaan päivään täydellä uurastuksella, ilman niitä arjen pieniä ihania hetkiä, liikuntaa ja raikasta ulkoilmaa. Viikonloput on sitten asia aivan erikseen, silloin voi nauraa jokaiselle mieleen tulevalle asialle niin paljon, että seuraavana päivänä on vatsalihakset kipeänä, tai erehtyä puhumaan niin isoon ääneen illalla että flunssa vain pahenee aamuksi.
Perjantainen tyttöjenilta oli juuri sellainen että ääneni oli todellakin rikki aamulla, mutta jota voi muistella hymyssä suin vielä vaikka kuinka pitkään, ja suunnitella innoissaan jo seuraavaa iltaa ja äänen menetystä. Läpikäytävänä oli vuoden aikana tapahtuneet isot, ja ei niin isot asiat, joten juttua aamiaispöydässä todellakin riitti. Ja se ainainen aamuvirkun ongelma, sillä taas se olin minä, joka joutui hätyyttelemään muita nousemaan sängystä ja nukahdin ennen aikoja muiden vielä jutellessa.
Nämä kolmenpäivän viikonloput saisivat minun puolestani olla jokaviikkoista arkea, niin paljon enemmän ehdin näkemään, tekemään ja kokemaan viikonlopun aikana, sekä vihdoin sain ruksailla viikon "to-do" listalta kaiken yli ajallaan. Huominen maanantai näyttää myös valoisalta tälläkin kertaa, vaikka koeviikko kurkkaakin jo aivan kulman takaa. Seuraavan viikonlopun ajankäyttösuunnitelma on ainakin jo valmiina!
HUOM! Vain huominen (8.9.) aikaa enään osallistua persoonallinenkalenteri.fi:n arvontaan! Postaukseen pääset tästä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti