Bloggaaminen näyttää ulkopuolisen silmiin varmasti juuri niin helpolta kuin sen on tarkoituskin näyttää, Otetaan vähän kuvia, säädetään parit valot ja varjot sekä poistetaan mahdolliset häiriötekiät kuvista ja kirjoitetaan muutama rivi tekstiä, siinä kaikki. Niin minäkin alitajunnassa ajattelin ennen tälle tiellä ryhtymistä, enkä vieläkään oikein sisäistä kuinka kauan yhden postauksen kirjoitukseen menee. Blogin kanssa saattaa vierähtää helposti tunti jos toinenkin ilman minkäänlaista ajantajua. Aina tekstiä ei synny, joskus sitä syntyy juuri kun ei ole läppärin ulottuvilla ja aina ei vain yksinkertaisesti jaksa.
Monesti ajatellaan, että ammatikseen bloggaajat tekee sen työn jotenkin paremmin. Tottakai heillä työtä riittää paljon enemmän, mutta samalla ei tulla ajatelleeksi kuinka paljon myös meillä harrastelijoilla tähän kuluu aikaa. Asun Oulussa, täällä blogitapahtumiin ei juosta noin vain joka viikko, mutta silti saan aikaa kulumaan tähän aivan hurjat määrät. Tai saisin, jos en samalla hoitaisi lukiota, musiikkiharrastusta, liikuntaa, lukion oppilaskunnan hallituksen sihteerin pestiä ja välillä jopa töitä. Kaverini, vanhempani ja poikaystäväni ovat kaikki joutuneet kestämään kaikkea sitä kameran kanssa hyppimistä mitä tämä sisältää. Kuvailun ja postausten kirjoittamisen sekä kuvien muokkauksen lisäksi tähän hommaan sisältyy ulkoasun muokkailu, sähköposteihin vastailu, loputon mietintä mikä teitä kiinnostaisi, verkostoituminen, muut sosiaaliset mediat, tapaamisten sopiminen omaan aikatauluun sekä kaiken suunnittelu. Huh. Kyllä sitä työtä minullakin tämän eteen vaan tuntuu riittävän!
Näiden ajatuksien myötä päätin, että lopetan tämän haahuilun tähän päivään. Olen miettinyt koko kevään vain sitä, että mikä kiinnostaisi isoa joukkoa ihmisiä ja saisi tänne lukijoita, ja sen takia inspiraatio koko hommasta on välillä ollut todella kateissa. Haluan saada postaustahdin takaisin, ehkä prepata itseäni YO-kirjoituksiin kirjoittelemalla välillä englanniksi ja kirjoittaa juuri siitä, mistä itse haluan. Juuri siitä, mitä kohtaan tunnen suurta intohimoa. Olen varma, että kunhan intohimo välittyy teille asti, saan tänne lukemaan ja palaamaan takaisin juuri niitä ihmisiä, joita kiinnostaa lukea postauksia, joista välittyy intohimo tätä hommaa kohden.
Pitää luottaa ja uskoa itseensä, nyt on mun harjoittelun paikka! <3 Ihanaa tiistaita kaikille!
Kuvat: Marianne S.
| Jacket - Esprit | Jeans - Zara | Shirt - Zara | Shoes - Clarks | Bag - Longchamp |
ps. Olenko ainoa jonka silmään nämä kuvat näyttää aivan järjettömän hienoilta? Ihanaa pientä vaihtelua!
Hei tosi hyvä kirjoitus! :) Mä ite painiskelen ihan samojen juttujen kanssa. Kun tutustuin blogimaailmaan joskus yli 5 vuotta sitten, tää oli ihan toinen paikka! Nykyään "harrastelijankin" täytyy olla tosi ammattimainen, ja joukosta erottuminen on supervaikeaa. Mutta kun muistaa just ton, että tekee sitä siks että ite haluaa eikä välttämättä siksi että siitä saisi palkkaa ja tuhansia seuraajia, niin hyvä tulee! :)
VastaaPoista